Hervannan sanomat

Terveisiä Kyprokselta

Koti siirtyi hetkesi Kyprokselle. Aamukävelyllä koirat jolkuttavat kylätiellä ja kanat vaeltavat jyviä etsimässä.
Talorauniot odottavat uutta rakennusbuumia. Pikkumajoissa elämä jatkuu kuin 50-luvulla. Luxushuviloita vahtivat kiukkuiset dobermanit. Bussiin mahtuu 7 matkustajaa ja auto kiitää ovi auki tien vasenta laitaa. Autoilijaksi ryhtyminen hirvittäisi meikäläistä. Tuoreita vihanneksia löytyy kaasuhellalla paistettaviksi. Herkkusienet on poimittu suoraan maasta. Oliiveja ja sitruunoita lojuu hiekassa kyläkauppaan mennessä.

Meren rannalla talorumilus on ehkä kreikkalaista perua turkkilaisasutuksen keskellä, joku on alkanut korjata raunioista uutta uljasta merenrantapalatsia, olisiko omistusoikeuskiista keskeyttänyt puuhan? Välimeren aallot pauhaavat ja rantapenger hiutuu mereen. Kaislakasat muotoutuvat aaltojen mukaan. Turkin lippu ja paikallinen lippu liehuvat rinnakkain.

Pikkukoululaiset palaavat kotikylään Kyrenian kaupungista ja mustat letit heiluvat kun he hyppelevät tyhjällä tontilla vuoren rinteellä. Pitkäkarvainen kissa tuijottaa kulkijaa hetken ja häviää muurin varjoon kaktuksen ja palmun taakse. Bussinkuljettajan viereässä nuori mies puhuu kännykään muistuttaen, että nettikaupasta keskikaupungilta saa uusinta teknologiaa.

Liitteessä Hervannan sanomat. Lehden näköispainoksessa oli juttua kirjastani 12.1. 2011.

Uunituore romaani "Kukaan ei huomaa mua"

Posti toi tekijänkappaleet romaanistani Jyväskylästä ja innolla avasin paketit. Oma romaani ensi kertaa kädessä - kutkuttavaa! Vein ilolla Armille romaanin, sillä kansikuva on tyttären käsialaa. Nopeasti syntyi Colla-naamiosta tussipiirros.
    Minulla kului kaksi kesää kirjoittaa kirja kouluväkivallasta. Alkuidea lähti lyömisestä koulussa, tuntemattomalle sattuneesta tositarinasta, jonka kuulin. Kuulin monia sattumuksia: koululainen oli yrittänyt sytyttää toisen hiukset tuleen, joku oli kostanut mukiloimalla toisen oppilaan ajattelemattomia sanoja. On väärin, että oppilas ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja vahingoittaa toista ihmistä. Väkivalta voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen, vaikka tekijä olisi lapsi. On tärkeää opettaa lapsi pitämään henkisesti puolensa, mutta lyömiseen en rohkaise. Itsekuri on paikallaan ja lähtökohtana on omien vanhempien kunnioittaminen, jonka  jälkeen uskoo sääntöjä ja kestää pettymykset tappelematta. Oppilailla on joskus rankkoja taustatekijöitä ja psyykkisiä oireita, jotka vaativat ohjausta ja tietoa kaikille oppilaan opettajille. Pahuutta ei psykologisoida pois ymmärtämällä liikaa. Lasten on hyvä saada ymmärtävää kohtelua ja joillekin pitää esim. opettaa päivän rutiinit kuvien avulla. Joku lapsi ei kestä vaihtelua ja yllättäviä virikeitä.
     Ilkeyttä ja pahuutta en hyväksyä, mutta lyövän lapsen taustaa on hyvä tutkia ja yrittää auttaa monin keinoin. Kirjoittajana en kerro omista oppilaistani. Romaani on kuvitelma, fiktio, jota värittää vuosien kokemuksni opettajana.
    Kuulostan tässä niin opettajalta, mutta romaanissa kuvailen open uupumista ja normaalia arkea tamperelaisten sisarusten työssä ja elämässä. Meri touhuaa yhtenäiskoulussaan ja isosisko Eeva johtaa koulunkehittämistä komeassa toimistossaan Frenckelin talossa.

Edith Södergran - ruotsiksi var så gud!

Edith kirjoitti tietämään kommentin ruotsin hyväksi tietämättä nykyisestä pakkokielikeskustelusta. Pidän ruotsin kielestä, mutta kaunokirjallisuus tuntuu työläältä, kun ei joka vivahdetta ymmärrä. Kun luen Edith Södergranin runoja, kaipaan ruotsin kielistä versiota, poljento toimii tuoreena, raikkaana. Edit eli vain 31-vuotiaaksi, ehti kokea rakkauden mieheen ja naiseen (1892 – 1923). Hagar Olsson rohkaisi kirjailijaa työssään ja oli ymmärtävä ystävä.

Dagen svalnar -runo on kuin äsken kirjoitettu:


Dagen svalnar mot kvällen...
Drick värmen ur min hand,
min hand har samma blod som våren.
Tag min hand, tag min vita arm,
tag mina smala axlars längtan...
Det vore underligt att känna,
en enda natt, en natt som denna,
ditt tunga huvud mot mitt bröst.


Saman runon neljäs osa toimii manifestina:


Du sökte en blomma
och fann en frukt.
Du sökte en källa
och fann ett hav.
Du sökte en kvinna
och fann en själ -
du är besviken.


Voipa olla että vuosisadan alussa vielä pohdittiin, onko naisella sielua!
Nuorena luin hartaasti kieltä ihaillen seuraavaa runoa, jossa on kuutamo ja tyhjyys.

Landet som icke är

Jag längtar till landet som icke är,

ty allting som är, är jag trött att begära.

Månen berättar mig i silverne runor

om landet som icke är.

Landet, där all vår önskan blir underbart

                        uppfylld,

landet, där alla våra kedjor falla,

landet, där vi svalka vår sargade panna

i månens dagg.

Mitt liv var en het villa.

Men ett har jag funnit och ett har jag

                        verkligen vunnit —

vägen till landet som icke är. 


Keuhkotauti veti nuoren naisen liian äkkiä varjoihin, etsimään maata jota ei ole. Modernismi voi olla virallinen nimitys, mutta jotain runoissa on hyvin pysyvää ja koskettavaa.

Vierge moderne

Jag är ingen kvinna. Jag är ett neutrum.
Jag är ett barn, en page och ett djärvt beslut,
jag är en skrattande strimma av en scharlakanssol...
--
jag är en ingångsskylt till nya paradis.
Jag är en flamma, sökande och käck,
jag är ett vatten, djupt men dristigt upp till knäna,
jag är eld och vatten i ärligt sammanhang på fria villkor...


Mielettömän freesiä kieltä. Vahvan naisen elämäntuskaa, olemassaolon oikeutuksen huutoa, kuoleman läheisyyden kastattamaa varmuutta.

Tämä voisi tapahtua ennen kuin romaanini alkaa...

Rajalan yhtenäiskoulun pariovet aukesivat hiekkapihalle, jonne vesi oli uurtanut syviä jäätyneitä lammikoita. Meri suuntasi koululle varoen kaatumista. -Pitikin lupautua sijaiseksi, vaikka voisi nukkua lämpimässä sängyssä, hän mietti. Kevätväsymys iski totuttua aiemmin. Syksyllä täyttäisi 40 vuotta. Hän ei osannut rajata, mitä suorittaa välittömästi ja mitä jättää huomiseen, vuosi vuodelta työkuorma vaikutti lisääntyvän.

Luokanopettaja kiipesi uusitut portaat toisen kerrokseen opehuoneeseen, asetti talvikengät ja takin vakiopaikalleen täydessä naulakossa. Kahvi tuoksui. Äidinkielenopettaja Leila valitti että Meri myöhästeli ruokavalvonnasta luisevat posket väristen. Meri halusi tukkia korvansa naisen puhetulvalta. Leilan kanssa ei synkannut. Mari haukotteli ja nappasi vaniljakeksejä pölyisellä sohvalla. Kielenope Sirja kantoi kulunutta nahkalaukkua, kynsi lyhyttä punaista tukkaansa ja kertoi korjanneensa kokeita pitkälle yöhön. Meri nyökytteli ystävälle hajamielisenä ja keskittyi tuijottamaan kattolamppua, joiden kuvuissa killui kärpäsenraatoja.

Ei huvittanut mennä kahdeksannen luokan kässätunnille, kun ei tiennyt työvaiheesta. Ompelu sinänsä innosti. Olipa hän ollut turhan kiltti, kun rehtori oli etsinyt paikkaajaa Ellun sairastuttua yllättäen. Meriä tympäisi Leilan moittiva katse. Kevättalven höykytys oli kalvanut voimat virtaavan sulaveden tavoin. Hän asteli kiivaasti harmaata käytävää ja aloitti tomerasti ompelun ohjaamisen.

Kiistely ja nahina työpöytien ympärillä ärsytti. Työrauha vaati tiukkoja otteita, kun ei tuntenut oppilaita. Iso poika väljässä hupparissa tarrasi saksia pitelevän pojan olkäpäihin ja repi kaveria tuolilta. Meri seurasi riehumista ja puri huultaan. Miksei hän voinut pörrätä kärpäsenä kuumana kesäpäivänä heinikossa ojanpientareella?

Kukaan ei huomaa mua - romaani tällä viikolla painosta!

Romaani Kukaan ei huomaa mua tulee tällä viikolla painosta!
Ensi viikolla Jyväskylästä kirjaa saa Kirjavitriinistä ja KampusDatasta.
Olen tosi iloinen, sillä vuosia olen kirjoitellut pieniä tarinoita, mutta romaani on aina ollut tavoitteena kirjoittamisessa.

Kirja ilmestyy Tutkiva opettaja - julkaisusarjassa 4/2010. Kiitos tästä kasvatustieteen professori Eira Korpiselle, jonka johdolla moni opettaja on saanut tutkimuksiaan julkaistua. Tutkiva opettaja -verkosto on jo toiminut 20 vuotta. Jyväskylään on ollut hieno mennä kesäkouluun tapaamaan verkoston jäseniä. Tutkiva opettajuus takaa kasvattajalle mielenkiintoisen kehittymishankkeen - koskaan en ole ammatilaisena valmis, vaan voin oppia uutta ja kuunnella lapsia.


Olen tehnyt vuosia opettajan työtä. Olisiko aika kokeilla kirjalijan työtä? Ainakin pitää olla hyvä kunto, jotta voi istua pitkään kirjoittamassa. Keskittymiskykyäkin tarvitaan.

Pian julkaisen ensimmäisen romaanini Kukaan ei huomaa mua Jyväskylän ylipiston julkaisusarjassa Tutkiva opettaja. Romaani kertoo opettajasta, jota lyödään koulussa. Aluksi olin tyrmistynyt koulussa tapahtuvasta väkivallanteosta, mutta kirjoittamisen aikana askarrutti tuo poika, joka iskee Meriä nyrkillä. Miksi Risto lyö? Mikä on hänen taustansa? Pahuus tihkuu ihmisestä tai sitten nuori on olosuhteiden uhri. Riston elämä aaltoilee parempien ja huonompien kausien hyökynä. Väärä sana ja poika kiehuu ja potkii keittolan välipala-automaatin sököksi.

Yllättävää oli, että kirjoittaessa näkökulmani muuttui tapahtumien edetessä. Nyt  huomaan että haluan painottaa eri asioita kuin kirjoittamisen kiihkeässä prosessissa. Viimeistelyssä on helppo pyyhkiä pois rakkaita kohtia. Minua kiehtovat asiat pysyvät hemmottelevan hauskoina, mutta kirjan kokonaisuus ei kärsi karsimisesta. Saan palata omiin teemoihini eri muodoissa, mutta lukijaa ei pidä rasittaa turhilla turistitarinoilla.

Mahtavaa on ollut ystävien ja kirjoittajien tuki. Tuulamai Salmela on suurenmoinen lukija -  kiitos hänelle kritiikistä.
Kiitos Tiina Laaniselle kirjoittajakoulutuksesta Tampereella.
Kiitos Tuula Hautalalle neuvoista.
Merja Auer on kannustanut kirjoittamaan. Odotan hänen runokokoelmansa ilmestymistä!
Kirjailija Tuula Mai Salmela on jaksanut muistuttaa romaanin kokonaisuuden vaativan työtä ja keskittymistä!
Perheen tuki on ollut rohkaisevaa.

Suomenruotsalaista kirjallisuutta maistelemassa (1)

Lomalukemiseksi löytyi kirpputorilta Marianne Alopaeuksen Ruotsin pauloissa (1984, ruotsiksi 1983). Vierailin syksyllä Norrköpingissä ja parin viikon oleilun aikana törmäsin aitoihin ruotsalaisasenteisiin. Alopeaus kuvaa 40-50-luvun Ruotsia hienostuneen kultturelliksi. Syksyllä kohtasin upeita ruotsalaisia, kohteliaita ja aidosti vieraasta kiinnostuneita. Mutta sattumalta avautui maisema menneeseen kultamaahan, jonne suomalaisia tuli töihin 60-luvulla.
- Anoppi ei puhunut pojalleen suomea sanaakaan, sitä pitää kunnioittaa, kuului eräs oppineen ruotsalaisen naisen kommentti.  Hänen työhönsä liittyi maahanmuutajien äidinkielen opettajien ohjaamista.
Maahanmuuttotilanne on Alopeauksen kuvaamista ajoista muuttunut. Ruotsidemokraattien menestys hirvitti lokakuussa radion ajankohtaisohjelmien kunnon ruotsalaisia. Saako ruotsidemokraatti olla ammattiyhdistyksessä puheenjohtajana?

Marianne Alopeauksen kirjat Pimeyden ydin (1966) ja Jäähyväiset elokuussa (1968) koskettivat minua opiskelijana. Alopeaus janoaa Suomesta Pariisiin, Eurooppaan. Pimeyden ytimessä on rakkaustarinaa ja ajan aatteita. Jäähyväiset elokuussa avaa kuvan suomenruotsalaisen perheen tunnesotkuihin. Vaimo haluaa maalata ja irtaantua puolisostaan. Romaani kutkutti minun janoani Ranskaan ja taiteeseen 80-luvulla.

  http://www.pori.fi/kirjasto/150kirjaa/alopaeus.html