Leveä kaivanto tuo meren lähelle ja avaa kanavan veneelle kohti aavaa. Aamu-uinti muuttuu rutiiniksi, polut on tallattu metsän siimekseen. Tätä kesänviettoa voisi jatkaa sakeaan syyssateeseen asti, seurata värien punertumista viileissä säissä.
Eläytyminen mökkiläisen aistihavantoihin, tiedon etsiminen ekoelämästä on täyttänyt loman kirjoitushetket. Tarinan luominen on antanut aiheen tutustua Raumaan. Luodon väki asui torpissaan, taisteli elannon merestä, liukasteli jäätyvillä keleillä henkensä kaupalla saaresta toiseen. Elämää, kuolemaa, onnea, kovaa työtä oli torpan perheen elo. Yksinäistä, kesällä vilkkaampaa.
Mökille halutaan jopa muuttaa. Joillekin rantatupa on kauhistus ja parissa päivässä tylsyys valtaa mielen. Kuulemma eläkeläismiehet nauttivat mökkeilystä eniten.
Minun tarinassani mökille muuttaa nuori nainen. Hän löytää sukunsa vaiheita, läheisiä, yhteisön. Kunpa osaisin kuvata hänen kasvuaan kiinnostavasti. Siihen haasteeseen tartuin!
Anna Jokinen, halkopinon tyttö!
Olen aina tykännyt ottaa kantaa. Opettajana on saanut asetella sanat varovaisesti. En edelleenkään halua riidellä netissä. Maailman ja luonnon tulevaisuus kiinnostaa. Suomen menneisyys ja muinaisuus kiehtoo. Kuvataide kutsuu luokseen. Opettelen fiktiivistä ilmaisua ja luen. Toivon oppivani valokuvausta.
Tietoja minusta
- Helena Hovila
- Opettajana olen toiminut 1980-luvulta alkaen. Syksyllä 2018 voin keskittyä lukemiseen ja harrastaa muinaismuistojen katselua. Myös tekstin tuottaminen kiinnostaa. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English