Tietoja minusta

Oma kuva
Opettajana olen toiminut 1980-luvulta alkaen. Syksyllä 2018 voin keskittyä lukemiseen ja harrastaa muinaismuistojen katselua. Myös tekstin tuottaminen kiinnostaa. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

28.9.2012

Valoa ja varjoa koulussa

Opettaja-lehti 39 kertoo koulusta:

Ensin lensivät kynät, sitten tuolit ja pulpetti. On sanottava että opettajien lehti on kuvaillut viime vuosina napakasti arkea. Nyt on kuuma aihe tuo kouluväen keinojen vähäisyys. Romaanissani Kukaan ei huomaa mua (2011) kerron pojasta joka lyö opettajaa.
     Tapasin erään lapsen (X), joka löi. Seurasin tarkkaan hänen kasvojaan, kun keskustelin hänen ja lyödyn lapsen kanssa. Huomasin sen että tämä lyöjä oli aika herkkä perimmiltään. Hän kertoi että häntä saa lyödä. Juttu päättyi siihen, että hän vaikutti ymmärtäväiseltä. Luulen, etten unohda hänen kasvoillaan liikkunutta surua. Hoidimme asiaa niin, että kiusattu lapsi sai hyvän mielen. Silti minulle jäi huoli tuosta kiusaavasta lapsesta. Toivoisin että hän vahvistuisi fiksussa käytöksessä. Kuulostaa ihan raamatulliselta. Tänään sanoi X:lle että sä olet hyvä tyyppi. Toivoisin, että hän saisi kehuja!
      Jos olet uusi oppilas isossa koulussa, vahvan näköinen, hiukan tappelijan kokoinen, sinua yllytetään painimaan. Anna hiukan köniin tolle. Lyö tota. Leikillään sanotaan, kehoitetaan. No joskus nujakka syntyy.
     Isommilla oppilailla on hyväntahtoista tönimistä aika usein. Kun en tunne oppilaita,  yritän kieltää, mutta paljoa keinoja minulla ei ole tuuppimisen estämiseksi. On helpompi ohjata nuoria, jos tuntee heidät.
     Meidän talossa on joitakin aikuisia, jotka tuntevat paljon lapsia ja nuoria ja toimivat resurssina. Tälläisellä henkilöllä voi olla myös rauhallinen tapa komentaa lapsia. Tuollainen resurssi on arvokas. Lisäksi tietysti toivoo että koko ison koulun henkilökunta jaksaa ohjata lapsia ja nuoria fiksusti ja jämäkästi kohti oikeaa käytöstä.
      Joskus pitäisi tehdä yhteistyötä eri luokkien välillä, jotta oppilaat tutustuisivat toisiinsa hyvissä merkeissä. Pelaisivat yhdessä tai opiskelisivat porukalla. Aika helppo järjestää. Tosin suuri yhtenäiskoulu koulu on monimutkainen organisaatio.
     Opettaja-lehden jutussa opettaja yrittää saada haittaavan kännykän tai puukon pois. Ei ole lupaa ottaa sitä. Miten minä toimisin? Ottaisin, jos tavara todella haittaa. Toisista lapsista ei saa ottaa luvatta kuvia. Voi ihanuus, kun omilla oppilailla sattuu olemaan hyvät tavat. Toivon, että opettajien ei tarvitse kutsua poliisia, jos ekaluokkaisen puukko heiluu. Pitää olla terve järki mukana kasvatuksessa. Maltillinen tavaran takavarikointi ja palautus sitten kun tilanne on ohi iltapäivällä.
     Melkoista neuvottelua koulu vaatii nykyään. On hyväkin puhua ja selittää. Se vie open voimia. Yhteistyössä eri kasvattajien kanssa selvitään niin hyvin kuin yhteiset rahkeet riittävät.
     Eräs Valtiotieteen maisteri kirjoitti Opettajassa (39) että koulukurin sijaan pitää puhua opetusmenetelmistä. Levottomassa tilanteessa opetusmenetelmien täytyy olla aika taikurimaisia, että ne yksin tekevät rauhan ja motivaation luokkaan. Hyvä opetustilanne vaatii joskus toisen aikuisen rauhoittamaan hyvin villiä oppilasta tai taltuttamaan kapinaa. Riehuva lapsi tarvitsee rauhoittumisnurkan ja jonkun joka katsoo perään.