Suomenruotsalaista kirjallisuutta maistelemassa (1)

Lomalukemiseksi löytyi kirpputorilta Marianne Alopaeuksen Ruotsin pauloissa (1984, ruotsiksi 1983). Vierailin syksyllä Norrköpingissä ja parin viikon oleilun aikana törmäsin aitoihin ruotsalaisasenteisiin. Alopeaus kuvaa 40-50-luvun Ruotsia hienostuneen kultturelliksi. Syksyllä kohtasin upeita ruotsalaisia, kohteliaita ja aidosti vieraasta kiinnostuneita. Mutta sattumalta avautui maisema menneeseen kultamaahan, jonne suomalaisia tuli töihin 60-luvulla.
- Anoppi ei puhunut pojalleen suomea sanaakaan, sitä pitää kunnioittaa, kuului eräs oppineen ruotsalaisen naisen kommentti.  Hänen työhönsä liittyi maahanmuutajien äidinkielen opettajien ohjaamista.
Maahanmuuttotilanne on Alopeauksen kuvaamista ajoista muuttunut. Ruotsidemokraattien menestys hirvitti lokakuussa radion ajankohtaisohjelmien kunnon ruotsalaisia. Saako ruotsidemokraatti olla ammattiyhdistyksessä puheenjohtajana?

Marianne Alopeauksen kirjat Pimeyden ydin (1966) ja Jäähyväiset elokuussa (1968) koskettivat minua opiskelijana. Alopeaus janoaa Suomesta Pariisiin, Eurooppaan. Pimeyden ytimessä on rakkaustarinaa ja ajan aatteita. Jäähyväiset elokuussa avaa kuvan suomenruotsalaisen perheen tunnesotkuihin. Vaimo haluaa maalata ja irtaantua puolisostaan. Romaani kutkutti minun janoani Ranskaan ja taiteeseen 80-luvulla.

  http://www.pori.fi/kirjasto/150kirjaa/alopaeus.html