Tietoja minusta

Oma valokuva
Käsikirjoitus maallemuuttajasta tekeillä! Sinnikkäästi vielä muokkaan romaania. Kukaan ei huomaa mua -romaanin 2. painos ilmestyi 2011. Nettikirjakaupasta. Minulta saa kirjan. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

11.12.2012

Ilo




Ilo on sinussa itsessäsi eikä tavarassa ja talossa. Voin ostaa kengät ja silittää vahvaa nahkaa ja nauttia ajatuksesta, että kävelen kuivalla kadulle uusissa mustissa kävelykengissä ja leuto tuuli hyväilee kasvojani.  Ilo läikähtää pienestäkin asiasta. Hyvän tunteen syntyyn ei tarvita suuria materiaalisia tuotekasoja. Olen yrittänyt ostamalla löytää onnea, mutta saan kaupoista kaapit täyteen roinaa ja riepuja, mutten jatkuvaa iloa.

Iloitsen onnistuneista ostoksista: mekoista, paidoista, huiveista, koruista, laitteista. Huolehdin niistä. Pesen ja laitan henkarille vaatteeni. Pidän huolen omista tietokoneista ja kameroista. Kun lähden matkalle, tiedän, että  varusteeni riittävät koko reissun ajan. Usein otan vielä liikaa mukaan, ettei tulisi kiusausta ostaa uutta. Matkassa eräs hauskuus on pakkaamisen suunnittelu. Matkalaukun raahaaminen ei ole hupaisaa, mutta se oli juhlaa, kun saan laukun hotelliin ja asetun matkakotiin. Reissussa pärjää vähällä roinalla.

Ilo pakenee, kun on synkkää ja masentavaa, mutta ilon nuppu on sydämen peräkamarissa. Minä voin houkutella ilon mieleeni ajatuksilla. Pahan tunteen tuottaminen muille on helppoa, mutta hyvän tunnelman levittäminen kantaa meitä kaikkia.

Ilo löytyy kotimaan maisemasta kirpeänä talvipäivänä. Pakkaskävelyllä minun on pakko kuvata lumisia puita ja kirkasta taivasta. Tupruava lumisade ei viehätä, kun asun omakotitalossa ja lumi on lykättävä korkeiksi valleiksi lihasvoimalla.

Kotipihan kynttilälyhty ja torpan rauha tuovan hyvän mielen. Lukonmäen suunnassa näkyy toisinaan muhkea auringonlasku.

Selkeä ilon lähde on Eurajoki ja mökki siellä. Minua on syytetty, kun teetimme isot hakkuut viime kevättalvella. Kesän aikana nousi jo leppäpensaikko, ja metsätyökoneen jäljet häipyivät ruohoon ja kaislikkoon. Mökillä ihailen maisemaa, joka avautuu avarana ikkunoista, terassilta ja pihalta. Olen tuijotellut meren välkettä ja värien vaihtelua maisemassa jo yli neljäkymmentä vuotta. Pienet työt ilahduttavat, metsäkävelyt, vilahtavat eläimet, lintujen huudot, rasahdukset pensaikossa. Meren yllä näen lukemattomat ja aina uskomattomat auringonlaskut.

Iloitsen miehestäni ja molemmista lapsistani. Ystävien tapaaminen on hauskaa ja rentouttavaa. Työnikin on ollut tänä syksynä ihmeen rentoa ja leppoisaa – olen tehnyt muutaman tunnin vähemmän kuin kuuluisi opetusvelvollisuuteen. Suvussani on monia viisaita ihmisiä. Joskus voi tulla erimielisyyksiä, mutta laiha sopu lihoaa vähitellen yhteisymmärrykseksi.
Iloa jouluusi!