Eira,
mitä intohimoisista opettajista tulee eläkkeellä?
Miten on tultu intohimoiseksi opettajaksi? Tutkiva opettaja
on teoreettisesti työtään analysoiva ope. Asenne työhön on tutkiva.
Iän myötä kouluyhteisön kymmenet säännöt ja lainalaisuudet
alkavat välillä tökkiä opettajaa. Mutta koulun vapauttaminen säännöistä on yhtä
vaikeaa kuin räsymaton yhden raidan purkaminen mattoa repimättä. Yhteiskunta
muuttuu, perheiden paineet työn ja kotielämän yhteensovittamisessa vaikuttavat
lasten arkeen. Lapset kisaavat hienoissa harrastuksissa ja nykylapsen
vaatekerta on merkkejä täynnä. Toiset lapset kärsivät, kun eivät ole yhtä
varakkaista perheistä. Antakaa lasten rymytä tavallisissa vaatteissa! Teininä
ehtii sievistellä ja kammata lettiä muodin mukaan.
Koulu on paikka, jossa kodin hienous tai köyhyys voidaan
laittaa sivuun päivän ajaksi. Myös kulttuurinen tausta voidaan jättää hetkeksi
pois mielestä. Ollaan porukalla uutta oppimassa samanarvoisina. Se on hieno ja
vastuullinen tehtävä – aikuinen astuu mukaan porukkaan pitämään kuria ja
luomaan oppivaa järjestystä. Ope kuuntelee riidat ja selvittää syrjimiset ja
kiusaamiset. Ope lennättää porukan matkalle jänniin paikkoihin netin ja
mielikuvituksen avulla. Myös ihan metsän ja maan ihailu onnistuu lähiympäristön
maastossa ja oma havainnointi onkin hauskaa ja tärkeää. Aivot tarvitsevat
luonnon kokemista.
Iän myötä ope ei enää jaksa nukkua patjalla leirikoulussa –
sänky pitää olla. Palautuminen vaatii aikaa päivittäin. Lapset pyytävät
huomiota ja heitä pitää kuulla ja antaa heille hyvää tunneväreilyä opetuksen
lomassa. Kiukut pitää niellä äkkiä ja etsiä ratkaisuja koko ajan
odottamattomiin tilanteisiin. Joskus vanhempien odotukset ovat valtavia ja yksi
ope ei vaan riitä. Useimmat vanhemmat arvostavat open kokemusta ja luontevaa
otetta lasten kasvattamiseen. Tärkeää on
neuvotella perheiden kanssa käytännön toimista. Luottamus on hyvä lähtökohta yhteiseen vuosien
kasvatusprosessiin.
Tutkijana olen kohdannut lasten ajatuksia syrjinnästä ja
suvaitsevuudesta. Kovalla yhteistyöllä ja solmujen avaamisella kasvaa suvaitsevuutta
– me ymmärrämme olevamme erilaisia mutta silti samanlaisia. Monta hienoa
tarinaa ristiriidan selviämisestä on jäänyt mieleeni. Tutkijana olen avoin
kaikelle lapsen informaatiolle. Opettajana yritän suojella lasta pahan
kohtaamiselta. Globaalikasvatus on välillä kuiskaamista isojen asioiden
äärellä. Koulun vahvuus on yhteen kasvamisessa, yhteisössä. Jokainen vanhempien
hyvä panos kantaa hedelmää koko luokassa – hyvätapainen lapsi on aarre, muiden
parasta ajatteleva lapsi on tulevaisuuden vastuunkantaja. Lapsi on arvokas
omana itsenään, pieni ihminen, jolla on ajatuksia koko kasvun ajan. Maailmankuva
kehittyy ja uudistuu lapsuudessa. Tulkaa tutkijat kuulemaan lapsia!
Eira, vaikuttaa siltä, etten ole vielä eläköitymässä. Kiitos
sinulle tutkiva opettaja – ajattelusta. Tämä on intohimoista työtä, elämäntapa.
Ehkä sitten joskus saa täysipäiväisesti tehdä vaikka taidetta tai halkoja
sielulle iloksi ja rakennukseksi.
terveisin Helena
