Taidemuseo kasvattaa lapsia taiteen yleisöksi

Hans Ahlfreds kirjoittaa (4.2. Aamulehti) taidemuseon olevan merkitykseltään vähäinen taidekasvatuksessa.  Olen pitkään vienyt oppilaita opettajana Tampereen taidemuseoon ja olemme saaneet kuulla havainnollisia ja kiinnostavia opastuksia museossa. Kaupungissamme  on toiminut v. 2006 alkaen Taidekaari, kulttuurikasvatusohjelma, joka on tarjonnut eri kulttuurin lajeja lapsille Tampereen kouluissa vuosiluokittain. Toiminta on laajaa ja opastukset ovat perusteellisia ja niihin liittyy myös työpajoja (tanssi, kuvataide, musiikki).  Opettaja voi viedä oppilaita museoon niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi. Maksuttomien opastusten lisäksi voi ostaa opastuksen. Opettajille on näyttelyihin opastettuja kierroksia ennen oppilaskierroksia.

Näen että taiteilijoiden tukeminen on osa suomalaista taiteen tuottamista. Kuvataiteilijat tuottavat taideteoksia meidän kaikkien nähtäväksi museoihin ja julkisiin tiloihin. Nykyinen taide voi olla myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa ja vaikka performanssia, johon katsojat osallistuvat ja antavat sille merkityksiä. Taiteilijoiden lisäksi museoista saa ideoita myös taiteen harrastaja.

Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE huomioi lapset, aikuiset ja ikäihmiset. Käsittääkseni kulttuurikasvatus Tampereella liittyy taidemuseoon ja muihin museoihin. Varmasti museon laajeneminen houkuttaa meitä katsojia museoon viihtymään ja nauttimaan taiteesta.

Upea kokemus taidemuseossa v. 2013 oli kuvanveistäjä ja kuvataiteilija Dashi Namdakovin töiden esittely, jossa lapset saivat käsityksen huippuluokan veistotaiteesta. Ison kaupungin lapsilla on helppo pääsy kuvataiteen luokse.

(Aamulehti 7.2. 2016)

- - -

While Visiting the art museum in Tampere the children learn to see  and  appreciate art. With the good guidance the children can enjoy art exhibition and learn a lot.  We need young and older painter and other artists so that we can have Finnish art in our museums.

This peace of art is situated near Sara Hilden Museum. It is part of the exhibition of Carolus Enkel. Sara Hiden museo ja Carolus Enckelin taidenayttely

Kevät räntäsateessa

Tunnelma on melko sekava kun oma työ on eräällä loppusuoralla - kuudes luokka iloineen ja suruineen on päättymässä muutaman kuukauden päästä. Uutta luokkaa pitää jo harkita. Sekin sisältää outoja iloisia ja huolestuneita sävyjä. Toki olen iloinen, että saan tehdä töitä.

Jossain kauempana häälyy työuran loppuminen. Siihen liittyy ilo vapaasta ajankäytöstä. Tuloja on sitten niukalti, joten pitää harkita ostot ja kokata taitavasti kuin oma äitini, joka on hyvin taloudellinen.

Mökillä on hauska poiketa keväällä - jäätävä viima kirkkaudessa, kun ei vielä ole lehtiä puissa. Meri helisi jäisenä rannassa ja aaltoili hurjassa tuulessa.

Onneksi elämässä on aina uusia kiinnostuksen kohteita. Valokuvaaminen on hauskaa ja vaatii ponnisteluja. Siinä on haastetta. Lintujen kuvaaminen ei suju ilman jalustaa ja jalustan raahaaminen vaatii yritteliäisyyttä. Odotan jo ensi kesän kuvausreissuja, kun uusi kamera sallii tarkemmat luontokuvat. Ja vanha Leica kulkee myös mukana kuvausretkillä.

Uusi tyyli työssä ja puhtia romaanin hiomiseen!

Syys on käynnistynyt vauhdilla koulussa. Opettelen uutta tyyliä, jossa teen paljon töitäni koulun jälkeen töissä enkä kiikuta niitä kotiin.

Toivon yhä, etten pura tyytymättömyyttäni oppilaille, sillä he ovat tehneet hommansa tai unohtaneet, mutta minä vain huomautan siitä asiallisesti. Pyrin ohjaamaan lapsia työntekoon, sitkeään aikataulujen seuraamiseen ja vastuunottamiseen. Ei unohdeta uteliasta ja iloista fiilistä. Lapset ovat mahtavia ratkomaan ongelmia, joita havaitsen luokan varusteissa tai muuten vain pohdin ääneen. Oli hauska nähdä tänään, kuinka he kehuivat toisiaan, kun saivat hoitaa tuokion matikan opetusta videotykillä opettajan roolissa.

Kun kerroin kaatuneeni pyörällä päin liikennemerkkiä, eräs lapsi sanoi ulos mennessään: Mitä tästä opimme? Ei pidä tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Olin katsellut keskikaupungin vilinässä outoa telttaa liian keskittyneesti.

Vapaalla korjailen romaania, joka on jo saanut uuden nimen. Yksinäisen naisen puutarha häilyy yhä mielessäni työnimenä. Uusi nimi hehkuu pimeää. Valoa romaanin henkilölle tuovat uudet tuttavat ja suku, joka löytyy Raumalta. Pitää pyytää ystäviltä kommentteja romaanin tekstiin ja kokonaisuuteen. Kuulostaako minun "raumani" lainkast raumalaisen suuhun sopivalta? Sekoittuuko Tampereen murteeseen oma lounaismurteeni?

Kirjoittaminen pursuu yritystä ja oppimista. Kirjailijaystävä muistutti, että hioa pitää, niin että teksti on "valmista", kun se lähtee etsimään julkisuutta ja lukijaa.

Luen myös ystävien fiktiivisiä tekstejä. Ulkopuolisena näen jotain ja voin auttaa tekstin nytkähtämisessä kohti hiottua tulosta.

Minun on vaikea heti hyväksyä osuvaa kritiikkiä omasta tekstistä, mutta samalla olen kiitollinen kommenteista, joiden avulla kerrotun hämäryydet aukeavat lukijalle paremmin. Itse voi sokeutua epämääräisille lauseille ja turhille sanoille.

Englannin kieli on mielessäni. Ystävällinen kielenopettaja sanoi, että hyvä olisi osata useita kieliä - siispä esnpanjan kuuntelu-cd soikoon!