Taidemuseo kasvattaa lapsia taiteen yleisöksi

Hans Ahlfreds kirjoittaa (4.2. Aamulehti) taidemuseon olevan merkitykseltään vähäinen taidekasvatuksessa.  Olen pitkään vienyt oppilaita opettajana Tampereen taidemuseoon ja olemme saaneet kuulla havainnollisia ja kiinnostavia opastuksia museossa. Kaupungissamme  on toiminut v. 2006 alkaen Taidekaari, kulttuurikasvatusohjelma, joka on tarjonnut eri kulttuurin lajeja lapsille Tampereen kouluissa vuosiluokittain. Toiminta on laajaa ja opastukset ovat perusteellisia ja niihin liittyy myös työpajoja (tanssi, kuvataide, musiikki).  Opettaja voi viedä oppilaita museoon niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi. Maksuttomien opastusten lisäksi voi ostaa opastuksen. Opettajille on näyttelyihin opastettuja kierroksia ennen oppilaskierroksia.

Näen että taiteilijoiden tukeminen on osa suomalaista taiteen tuottamista. Kuvataiteilijat tuottavat taideteoksia meidän kaikkien nähtäväksi museoihin ja julkisiin tiloihin. Nykyinen taide voi olla myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa ja vaikka performanssia, johon katsojat osallistuvat ja antavat sille merkityksiä. Taiteilijoiden lisäksi museoista saa ideoita myös taiteen harrastaja.

Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE huomioi lapset, aikuiset ja ikäihmiset. Käsittääkseni kulttuurikasvatus Tampereella liittyy taidemuseoon ja muihin museoihin. Varmasti museon laajeneminen houkuttaa meitä katsojia museoon viihtymään ja nauttimaan taiteesta.

Upea kokemus taidemuseossa v. 2013 oli kuvanveistäjä ja kuvataiteilija Dashi Namdakovin töiden esittely, jossa lapset saivat käsityksen huippuluokan veistotaiteesta. Ison kaupungin lapsilla on helppo pääsy kuvataiteen luokse.

(Aamulehti 7.2. 2016)

- - -

While Visiting the art museum in Tampere the children learn to see  and  appreciate art. With the good guidance the children can enjoy art exhibition and learn a lot.  We need young and older painter and other artists so that we can have Finnish art in our museums.

This peace of art is situated near Sara Hilden Museum. It is part of the exhibition of Carolus Enkel. Sara Hiden museo ja Carolus Enckelin taidenayttely

Kapinaa lasten parhaaksi!

Lapset on ihania! Yleensä, usein, aina, oikeesti. Tää koulusysteemi vain on niin tiukka, että lapsi väsyy ja kiukuttelee, kun oppitunnilla tulee liian etäistä tai vaikeaa tietoa pää täyteen. Kieliopilla päähän! Verbi, nomini, possessiivisuffiksi ei oikein ole lapsen maailman tärkein juttu. On hienoa osata omaa kieltä ja oppia muita kieliä, mutta miten me muuttaisimme koulua lasta kiinnostavammaksi ja oppimista suosivaksi. Tunnetta mukaan, niin oppiminenkin vahvistuu. Aika kova kiire on ja hitaasti oppiva lapsi on hädässä

.

Tarkoitan leikkimisellä sitä, että opetetaan faktat otsa rypyssä, mutta sitten löydetään tuokio soveltamiseen leikissä, lautapelissä, tietokoneharjoittelussa. Katsotaan lämpömittaria, kokeillaan liukeneeko sokeri veteen, tutkitaan, läträtään materiaaleilla, kosketellaan savea. Muovaillaan maapallo ilmapallon päälle paperista ja liisteristä. Muotoillaan Suomen kartta, jota saa koskea. Leikitään kauppaa ja yhteiskuntaa. Joku kehuu, että juonellinen opetus on lapselle helpompaa – kertomuksia on jopa Matikka-kirjassamme!

Tavallisella oppitunnilla ei ehdi soveltaa kovin paljon. Oppikirja sisältää tietoa ja kirjaa käyttäen on helppo mennä kuin juna oppitunti kerrallaan monia asioita läpi. Opettaja ei jaksa pystyttää sirkusta jokaista tuntia varten. Luokanopettaja ei voi luoda uutta oppimateriaalia tietokoneella jokaista tuntia varten, kun jo puhelut asiantuntijoiden ja vanhempien kanssa voivat viedä tunteja viikossa. Sähköposti ja sähköinen reissuvihko nappaavat aikaa päivittäin. Tuntien valmistelu ja kokeiden korjaaminen vaativat osansa. Joskus pitää mennä opiskelemaan uutta, ettei ihan uraudu opettajantuoliinsa. Tahdon, että kustantajat tekevät upeaa oppimateriaalia tietokoneille.

Tahdon, että oppilailla on käytettävissä riittävästi tietokoneita. Myös kotona. Perusasioita voisi lukea kotona tietokoneelta open ohjeen mukaan ja koulussa voitaisiin kehitellä tietoja ja taitoja syvemmiksi.

Joku opettaja voisi sanoa: Opetussuunnitelmaa ei  tarvitse muuttaa. Tietotekniikka ei tuo mitään uutta oleellista. Kaikki on hyvää niin kuin se on aina ollut. Oppikirjoja vain lapsille ja se on siinä. Kouluviihtyminen ei vaadi panostusta – alakoulussa viihdytään kyllä. Kumma kyllä, vanha kapinahenkeni herää henkiin ja olen eri mieltä.

Koulu vaikuttaa lapsen identiteettiin – miten peruskoulu tukee henkisesti vahvaksi kasvamista? Koulu määrittelee lapsen numeroin ja moni opettaja olisi valmis antamaan numeroita jo 3. tai 4. luokkalaisille oppilaille. Numerot sopivat kokeneemmalle koululaiselle, kun itsetuntoa on jo hiukan kasvanut.

Koulutyön kiire kyynistää opettajia. Hoidettavia asioita on kukkuroittain. Tökkivä tietokoneohjelma kiukuttaa maikkoja. Liikaa tietoteknistä osaamista vaaditaan – sanoo joku. Luokat käyttävät tietokoneita hyvin eri tavoin alakoulussa. Oppilaat tarvitsevat monipuolisia taitoja tulevaisuudessa. Perustaitoja. Minäkin olen ollut hyvin kyyninen. Mutta lasten kanssa saa huomata, että he ovat nauravia ja itkeviä. Heitä varten vielä nämä vuodet. Töissä.