Tietoja minusta

Oma valokuva
Käsikirjoitus maallemuuttajasta tekeillä! Sinnikkäästi vielä muokkaan romaania. Kukaan ei huomaa mua -romaanin 2. painos ilmestyi 2011. Nettikirjakaupasta. Minulta saa kirjan. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

7.11.2012

Kapinaa lasten parhaaksi!

Lapset on ihania! Yleensä, usein, aina, oikeesti. Tää koulusysteemi vain on niin tiukka, että lapsi väsyy ja kiukuttelee, kun oppitunnilla tulee liian etäistä tai vaikeaa tietoa pää täyteen. Kieliopilla päähän! Verbi, nomini, possessiivisuffiksi ei oikein ole lapsen maailman tärkein juttu. On hienoa osata omaa kieltä ja oppia muita kieliä, mutta miten me muuttaisimme koulua lasta kiinnostavammaksi ja oppimista suosivaksi. Tunnetta mukaan, niin oppiminenkin vahvistuu. Aika kova kiire on ja hitaasti oppiva lapsi on hädässä
.
Tarkoitan leikkimisellä sitä, että opetetaan faktat otsa rypyssä, mutta sitten löydetään tuokio soveltamiseen leikissä, lautapelissä, tietokoneharjoittelussa. Katsotaan lämpömittaria, kokeillaan liukeneeko sokeri veteen, tutkitaan, läträtään materiaaleilla, kosketellaan savea. Muovaillaan maapallo ilmapallon päälle paperista ja liisteristä. Muotoillaan Suomen kartta, jota saa koskea. Leikitään kauppaa ja yhteiskuntaa. Joku kehuu, että juonellinen opetus on lapselle helpompaa – kertomuksia on jopa Matikka-kirjassamme!
Tavallisella oppitunnilla ei ehdi soveltaa kovin paljon. Oppikirja sisältää tietoa ja kirjaa käyttäen on helppo mennä kuin juna oppitunti kerrallaan monia asioita läpi. Opettaja ei jaksa pystyttää sirkusta jokaista tuntia varten. Luokanopettaja ei voi luoda uutta oppimateriaalia tietokoneella jokaista tuntia varten, kun jo puhelut asiantuntijoiden ja vanhempien kanssa voivat viedä tunteja viikossa. Sähköposti ja sähköinen reissuvihko nappaavat aikaa päivittäin. Tuntien valmistelu ja kokeiden korjaaminen vaativat osansa. Joskus pitää mennä opiskelemaan uutta, ettei ihan uraudu opettajantuoliinsa. Tahdon, että kustantajat tekevät upeaa oppimateriaalia tietokoneille.
Tahdon, että oppilailla on käytettävissä riittävästi tietokoneita. Myös kotona. Perusasioita voisi lukea kotona tietokoneelta open ohjeen mukaan ja koulussa voitaisiin kehitellä tietoja ja taitoja syvemmiksi.
Joku opettaja voisi sanoa: Opetussuunnitelmaa ei  tarvitse muuttaa. Tietotekniikka ei tuo mitään uutta oleellista. Kaikki on hyvää niin kuin se on aina ollut. Oppikirjoja vain lapsille ja se on siinä. Kouluviihtyminen ei vaadi panostusta – alakoulussa viihdytään kyllä. Kumma kyllä, vanha kapinahenkeni herää henkiin ja olen eri mieltä.
Koulu vaikuttaa lapsen identiteettiin – miten peruskoulu tukee henkisesti vahvaksi kasvamista? Koulu määrittelee lapsen numeroin ja moni opettaja olisi valmis antamaan numeroita jo 3. tai 4. luokkalaisille oppilaille. Numerot sopivat kokeneemmalle koululaiselle, kun itsetuntoa on jo hiukan kasvanut.
Koulutyön kiire kyynistää opettajia. Hoidettavia asioita on kukkuroittain. Tökkivä tietokoneohjelma kiukuttaa maikkoja. Liikaa tietoteknistä osaamista vaaditaan – sanoo joku. Luokat käyttävät tietokoneita hyvin eri tavoin alakoulussa. Oppilaat tarvitsevat monipuolisia taitoja tulevaisuudessa. Perustaitoja. Minäkin olen ollut hyvin kyyninen. Mutta lasten kanssa saa huomata, että he ovat nauravia ja itkeviä. Heitä varten vielä nämä vuodet. Töissä.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus. Aloitin sillä aamuni :)

    Ei kannata vaatia itseltään eikä lapsilta mahdottomia, itkuhan sellaisesta vain tulee. Ja jos opettaja tuskailee sitten menee kaikki pieleen. Open hyvinvoinnista lähtee koko porukan hyvinvointi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Nauru on hauska juttu koulussa. Olenkin aika tiukka komentaja,kun kerron ohjeita ja pyydän hiljaisuutta. Tykkään että myös huumoria tarvitaan koulussa. Hyvä tulos on hieno asia lapselle. Riidat hoidetaan ja epäonnistumiset painetaan pois ja yritetään taas uudelleen olla kavereita ja oppia uusia juttuja. Elämä on loputonta oppimista.

      Poista