Kunpa oppisin!

Aloitin kirjoittamaan englannin kielistä blogia. Pyörin blogin ulkoasun muokkauksessa kuin hullun paroonin sokkelopuutarhassa. Kun yritän hallita tietotekniikkaa, törmään osaamattomuuteeni. Aion oppia teknisesti hallitsemaan taustojen muotoilun säätöjä.

Englanniksi kirjoittaminen herätti oivaltamaan, että olen taapertanut vuosia tilanteessa, jossa en ole juuri oppinut uutta. Vaikea anlysoida, mikä johtaa vuoraamaan arkensa viihteellä ja hakemaan itselleen helppoja ratkaisuja. Olen antantut itselleni luvan levätä, heittäytyä rennoksi työpäivien jälkeen. Olen kaiketi hakenut viihteestä turvaa vaativan työelämän vuoksi.

Työssä on opittava päivittämään tietojaan ja taitojaan ja siedettävä vaikeita, vaativia asioita. Opettajan pitää hymyhuulin kohdata ristiriitaisia tilanteita. Toisinaan tulee hillitä omia tunnereaktioitaan ja kulkea tiukan maikan ystävällisessä roolihahmossa pitkin talon käytäviä henkisesti joustavana.

Toisaalta esim. erityislapsia koskevat tieto autismin kirjosta, Nepsylapsista on ollut kiinnostavaa. Tavallaan diabetestietous on avartanut mieltäni. Opetustilanteen organisointia koskeva tietous on auttanut työn sujumisessa.

Ystäväni Carol tarjosi vinkin :
The Elements of Style (1918), William Strunk, Jr. & E. B. White
The Elements of Style
Uskon että kirjasta on hyötyä. Joudun tutkimaan tuttujenkin sanojen oikeinkirjoituksen, mutta juuri nyt tämän ihastuttavan pitkän kevätlomani jälkeen jaksavan olla hieman perustellisempi. En varmasti pysty ilmaisemaan itseäni kaunokirjallisesti englanniksi, mutta tahtoisin oppia kirjoittamaan kunnollista kieltä, jossa on järkeviä verbejä ja hyvää, selkeää ilmaisua. Onko liikaa toivottu?

Luultavasti loppuelämäni joudun vapaa-ajalla taistelemaan erilaisten aikaa vievien asioiden kanssa: metsätyöt, kaunokirjallisuuteen syventyminen, kirjallinen tuottaminen, Internetin loputtomat artikkelit, tietokirjallisuus, kuvataiteen ihailu, kielet, sosiaalinen elämä, kodinhoito. Työelämä vaatii sen ajan kuin se vie, mutta uskon että kiireisyys ja asioiden tärkeysjärjestyskamppailu jatkuu eläkeläiselläkin.

Voi olla että yritys kirjoittaa englanniksi kuivuu kokoon kuin omena ojan pohjalla, mutta aina voi yrittää.

Tämä kuva on Torromolinoksesta. Vuorotteluvapaa antoi mahdollisuuden katkoa rutiineja, kävellä valoisilla kuivilla kaduilla kesävaatteissa tammikuussa kevyellä mielellä mukavan puolison seurassa. Kaunis turhuus!

Kesäkirjoja puutarhassa

Tunnit

Michael Cunnighamin Tunnit (2000, julkaistu 1998) tarjoaa virkistävän kirjallisen kylvyn soljuvaan kieleen, joka ei missään vaiheessa unohda lukijaa. Kaunis kieli tarjoaa vivahteita, kuvailee herkästi mielenliikkeitä, ailahtelee, kertoo juuri siitä mitä elämässä on: sivumerkityksiä, monimerkityksissyyttä, oletuksia.

Huorasatu

Laura Gustafsson räväyttää Huorasatu-teoksella (2011) antiikin jumalatteren sarjafilmihahmoksi ja kuvailee huoruuden arkea, lihan löyhkää. Tyylilaji ei ehkä uppoa. Kielellisesti notkeaa, leikkittelevää, taitavaa. Meikäläiselle tosikolle tämä satu ei nappaa.

Villipalmut

William Faulknerin Villipalmut (Amerikassa julkaistu 1939) pulppuaa Louisianan tulvassa, Missisippi vierii yli äyräiden ja kuvaus on äärimmäisen tilanteen kutkuttavaa filmiä, vettä on liikaa, käärmeitä liikaa, rakkautta ilman rahoja -kokeilu on koukuttava. Alex Matsonin käännös on v. 1976.
Olen palannut tähän kirjaan New Orleansin ja Amerikan etelän maiseman vuoksi, kuvaus on jäänyt vuosiksi mieleeni.
Kirjassa kulkee kaksi tarinaa, jotka on kuvattu intensiivisesti ja tarinoiden käänteet ovat uskomattomia, yllättäviä. Vanki, joka lipuu ja taistelee tulvassa sattumanvaraisen naisen kanssa, on yhtä luonnon kanssa, taipunut vankeuteensa pyrkimättä pakoon. Veneessä pelastuva raskaana oleva nainen on hänkin kärsivä ja sitkeä sankari. Rinnalla kulkeva ehdottoman rakkauden kuvaus on satuttava. Suuri tunne vaatii luopumaan kaikesta omaisuudesta, yhteisöistä, edes lapsi ei saa tulla sitomaan rakastavaisia taloudelliseen turvan etsintään.
Romaani on kielellisesti haastava, vyöryvä kuin luonnonmullistus.

 Ainoat todelliset asiat

Merete Mazzarellan Ainoat todelliset asiat: Vuosi elämästä (suomentanut Raija Rintamäki, 2012) oli luettava kuin dekkari - vauhdilla. Kirjassa mielytti analyyttinen tiedon pohdiskelu, asioiden yhdistely ja kirjailijan oman elämän minimaalinen kuvailu. Oman elämän asioita ei kaunisteltu, vaan ne kerrottiin sellaisenaan kuin matkakertomuksena. Vanhenemisen kokeminen on ollut tabu, mutta kirjallisuuden tutkija raottaa salaisuutta.

Railo

Virpi Hämeen-Anttilan Perijät (2006) oli pitkään kesämökin hyllyssä. Hämmästyin, kun luin sen ja se imaisi kuin Hella Wuolijoen tarinat. Railo (2011) kiinnosti lähinnä kirjailijan vuoksi. Kirjan alku vaikuttaa perustellisesti pohditulta perhetarinalta, joissa henkilöihin on saatu sisältöä. Saa nähdä viekö tarina mukanaan. Kesälomalla on upeaa sukeltaa erilaisiin kirjoihin ja kokeilla kylvyn maittavuutta!

Kiitos kirjastovirkailijoille, kun jaksatte palvella helteelläkin!

Ope huomaa! Verinaarmut ja hylätty lapsi.

Kuuntelin kokeneen opettajakollegan juttuja pääkaupunkiseudun kiivaasta elämästä. Pieni lapsi tulee kouluun milloin sattuu perhe muistamaan, että lapsella on  aikataulu. Lapsi haetaan koulusta, jos vanhemmat haluavat mennä shoppailemaan tai Linnanmäelle. Joku vanhempi ei piittaa ekaluokkalaisen lukujärjestyksestä ja väheksyy koulun sääntöjä.

Miten ihmeessä lapsi oppii noudattamaan aikatauluja elämässään, jos perhe ei niitä kunnioita?

Hurjimmissa tarinoissa kollega (nimettömästi tietysti) kertoi pahoinpidellystä lapsesta. Aikuisella voi olla omat huimat puumavuodet ja harrikat ja lapsi on taakka.

Kuuntelimme parin kollegan kanssa ja huokailimme pääkaupunkiseudun kiihkeää rytmiä, kiirettä työelämässä tai sekavaa työttömyystilannetta perheissä.

Opettajilla on vaitiolovelvollisuus. Mutta onneksi heillä on oikeus kuunnella lasta. Opettaja tai terveydenhoitaja tai kuka vain koulun henkilökunnasta voi olla se joka huomaa lapsen hädän, on aikuinen lapselle.

Sinä tai minä voimme olla se reilu aikuinen, joka osoittaa lapselle, että sä olet ihan ok, sua ei saa kohdella huonosti.

Kirjoitin romaanin "Kukaan ei huomaa mua" pääasiassa opettajan näkökulmasta ja uupumisesta. Ehkäpä mun pitäisi kirjoittaa lapsen uupumisesta omaan huonoon kotiinsa. Lapsen oikeuksiin kuuluu, että hänet huomataan ja häntä puolustetaan.

Haaveeni olisi keskittyä opettamaan matematiikkaa lapsille, joille se ei suju. Oppiminen ehkäisee syrjään jäämistä ja surkeuden tunnetta. En kaipaa ison ryhmän melua ja hälinää.

Kokenut kollega sanoi vielä, että parhaiten opetus sujuu, kun opettajan lisäksi on kaksi muuta aikuista huomioimassa ja auttamassa lapsia. Tulevaisuuden ihannekoulussa on riittävästi aikuisia, auttavia käsiä, huomiota, hoivaa.

Niitä lapsia kannattaa auttaa pieninä, sillä heistä kasvaa yhteiskunta.


Kollega sanoi, että hän kertoo, että hänellä on keinoja auttaa ja sanoja lapselle. Eläköön idealismi ja kokemus!

YNP - talven ylistys

YNP

        Ympäristöajattelu, luonnonsuojeluasenne, oman ympäristösuhteen syntyminen. Maailma pelastuu. Minä sanon teille kaupunkien asukkaat, viettäkää talvi meren rannalla, katsokaa kalliokumpuja  jäätyneen ikkunan läpi. Tuntekaa tuuli, hyytävä kylmyys, räntäsadepäivän leuto sää, niskaan liimaantuvat hiutaleet. Jos te ette ole paenneet tavaratalokeitaaseen, sileille Keski-Euroopan suurkaupunkien kaduille, kuumiin kerrostaloihin, olette pesunkestäviä suomipandoja. Suomalainen osaa kerrospukeutua viimaan, kosteaan talvikeliin, suojata varpaat jäätymiseltä, sulattaa veden lumesta, keittää jäkäläsoppaa.

Tämä teksti liittyy Jannan tarinaan, jonka kuvittelin päättyvän jo marraskuun
pimeisiin Rauman kalliorannalle. Ehkä kuitenkin muokkaan romaania siten, että talvi saapuu aurinkoenergialla valaistulle mökille. Janna lämmittää kaakeliuunilla ja pärjää, vaikka kaivo jäätyy. Pesee pyykit jääähilevedessä.
Pitääköhän nuoren naisen välillä paeta Tampereelle äidin luo?

On hauska kuvitella talviviimaa heleässä juhannustunnelmassa. Kestämme viileyden vain siksi, kun tiedämme, että odottamatta lauhkea sää hurmaa meidät.

Käsikirjoituksen muokkaus vaatii hyväkuntoisia ranteita. Metsätyöt vahvistavat lihaksia ja liikunnan avulla aivotyöhön saa uutta puhtia.

YNP eli Yksinäisen naisen puutarha

Romaanin kokonaisuus on valmistunut. Nyt tutkin sana sanalta kirjoitusvirheet ja haarukoin tylsät ilmaukset ja tehottomat lauseet. Tutkin vielä lukujen lopussa olevia YNP eli Yksinäisen naisen puutarha -blogeja ja katson eteneekö niiden dramaturgia.

Seuraavaksi janoan kriitikkojen ääniä ja tiukkoja näpäytyksiä - kaipaan, vaikka olenkin huono ottamaan vastaan kritiikkiä. Uskon oppivani/haluan oppia koko ajan lisää - tahdon kriittisiä sanoja. "Ihan kiva" ei vie tekstiä parempaan suuntaan.

Rauman murre? Tampereen murre? Olen turkulainen, joten on kyseltävä Ulla-tädiltä ja Marjo-opelta, miten murretta kirjoitetaan. Toki en pyrikään kirjoittamaan sitä oikein, vain luomaan illusion murteesta. Rauman murre on raskasta luettavaa - esim Uusraum Raumangiäline ekstra-aviis 2012 on luettava ääneen, jotta ymmärtää. Murteen kuuntelu on hauskaa.

Aurinkoenergia? Viihderomaanissa voi heitellä ekoajatuksia. Tästä ei tullut ekotestamenttiani. Mielessä lilluu ajatus metsäihmisistä - ikimetsän ystävät ja talousmetsän puolustajat (tulevia tarinoita). Myönnän, että yhteen romaaniin ei kannata tunkea liikaa tavaraa.
Luontokoulu? Olen karrikoinut. Pitääpä vielä kysyä luontokoulun opettajan näkemyksiä.

Ihmiskuvaus? On tehtävä havaintoja. Laitan muistiin, miten kukakin rapsuttaa nenäänsä ja seisoo, heilauttaa hiuksiaan, puhuu puhelimeen kadulla ja ilmaisee tunteitaan. Imen itseeni erilaisia olemassaolon tapoja. Kuuntelen - opelle helppoa? Löysin Espanjasta aiva ihanan hahmon - ja häet piti karsia pois tarinasta. Oih.

Luonnon ja maiseman kuvaus? On ollut upeaa saada katsella kevättä ja tehdä havaintoja tänä vuonna vapaalla. Nyt rajasin romaanin ajaksi kesästa syksyn synkimpään hetkeen marraskuulle.Toivon, että jännite kestää ja lukija jaksaa kiinnostua henkilöiden vaiheista.

Mökillä asumisen ihanuus? Torpassa viihtyy ken luontoa tykkää seurata ja nauttii keskittymisestä lomailuun ja pikkupuuhailuun. Huomasin kirjoittaessani, että maalla yhteisö on tärkeä ja päähenkilö liittyy kyläyhteisöönsä.

Kylämäpihlajan majakkasaari

Enrgiaa auringosta

Majakkasaaren muotoja

Kiitokset läheisille, jotka ovat tukeneet tätä kirjoitusprosessia. Työn tiukin vaihe on kriittinen korjailu. Vielä kun löytäisin kustanjan! Etsiminen alkaa.

"Voin vuori-ilmaa pulloon laittaa tai vettä Atlannin"

Tutkinto ei tuntunut enää palkitsevalta, kun olin sen saavuttanut. Opiskelin vuosikymmeniä näyttääkseni suvulle, että pärjään. Päätin vihdoin, että urakoin itseäni varten.

Iloitsen, että opiskelut kruunasi väitöskirja. Nousin vuorelle havaitakseni, että edessä häämöttää aamu-usvassa yhä houkuttelevampia huippuja, joille kömpiä. Jäisinkö ylängölle havittelemaan kunnianhimoisia tavoitteita?

Nielen sen, etten kiipeä vuorelle. Hengitän nauttien vuori-ilmaa ja alamaan kosteutta. Katson mahdollisia maailmoja. Kaikkea ei tarvitse kokea, jokaiseen myrskyyn en ryntää.

Hector: Mandoliinimies

Into

Vaaditaanko uuteen alkuun tämä tyhjyys? Nämä kuraiset polut eivät vie minua minnekään. Syvenee tietoisuus omista teistä.

Valkoiset omenapuut katsovat pitkään, kumartavat päänsä ja nurmikko on pian hunnutettu.
Viestit intohimosta koputtavat kuin tikat olkapäilläni: etkö tee valintojasi innon perusteella? Oletko homekorva?

Minä tiedän kerääväni kyhmyräisten omenapuiden hedelmiä kellastuvien ruohojen märästä sylistä.
Aavistan jo uuden kevään. Silloin laulan suvivirttä samalla tavalla kuin muutkin opettajat.

Silti päässä humisee tyhjyys.
Olenko jo valinnan tehnyt?