Tietoja minusta

Oma valokuva
Käsikirjoitus maallemuuttajasta tekeillä! Sinnikkäästi vielä muokkaan romaania. Kukaan ei huomaa mua -romaanin 2. painos ilmestyi 2011. Nettikirjakaupasta. Minulta saa kirjan. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

3.1.2011

Uunituore romaani "Kukaan ei huomaa mua"

Posti toi tekijänkappaleet romaanistani Jyväskylästä ja innolla avasin paketit. Oma romaani ensi kertaa kädessä - kutkuttavaa! Vein ilolla Armille romaanin, sillä kansikuva on tyttären käsialaa. Nopeasti syntyi Colla-naamiosta tussipiirros.
    Minulla kului kaksi kesää kirjoittaa kirja kouluväkivallasta. Alkuidea lähti lyömisestä koulussa, tuntemattomalle sattuneesta tositarinasta, jonka kuulin. Kuulin monia sattumuksia: koululainen oli yrittänyt sytyttää toisen hiukset tuleen, joku oli kostanut mukiloimalla toisen oppilaan ajattelemattomia sanoja. On väärin, että oppilas ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja vahingoittaa toista ihmistä. Väkivalta voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen, vaikka tekijä olisi lapsi. On tärkeää opettaa lapsi pitämään henkisesti puolensa, mutta lyömiseen en rohkaise. Itsekuri on paikallaan ja lähtökohtana on omien vanhempien kunnioittaminen, jonka  jälkeen uskoo sääntöjä ja kestää pettymykset tappelematta. Oppilailla on joskus rankkoja taustatekijöitä ja psyykkisiä oireita, jotka vaativat ohjausta ja tietoa kaikille oppilaan opettajille. Pahuutta ei psykologisoida pois ymmärtämällä liikaa. Lasten on hyvä saada ymmärtävää kohtelua ja joillekin pitää esim. opettaa päivän rutiinit kuvien avulla. Joku lapsi ei kestä vaihtelua ja yllättäviä virikeitä.
     Ilkeyttä ja pahuutta en hyväksyä, mutta lyövän lapsen taustaa on hyvä tutkia ja yrittää auttaa monin keinoin. Kirjoittajana en kerro omista oppilaistani. Romaani on kuvitelma, fiktio, jota värittää vuosien kokemuksni opettajana.
    Kuulostan tässä niin opettajalta, mutta romaanissa kuvailen open uupumista ja normaalia arkea tamperelaisten sisarusten työssä ja elämässä. Meri touhuaa yhtenäiskoulussaan ja isosisko Eeva johtaa koulunkehittämistä komeassa toimistossaan Frenckelin talossa.

1 kommentti:

  1. Saisinko sinulta kappaleen kirjaasi, kiitos! Haluan lukea mahdollisimman pian, koska sinulla on vuosien kokemus open työstä. Itsekin toimin osin opettajana vähän vanhemmille nuorille ja kuulen työssäni asioista opettajilta ja opiskelijoilta. Laitamme kirjasi kirjastomme kokoelmaan. Kirjoitat ohessa: "Oppilailla on joskus rankkoja taustatekijöitä ja psyykkisiä oireita, jotka vaativat ohjausta ja tietoa kaikille oppilaan opettajille" Mietin että pitäisikö myös oppilaille ja heidän vanhemmilleen kertoa uhasta joka voi tulla jonkun levottoman ja väkivaltaisen oppilaan taholta? Että lapsi tietää välttää joutumasta sana- ja muihin kahnauksiin niiden oppilaiden kanssa, joilla taustalla on rikkinäisyyttä. Ei ala-tai yläkoululainen osaa tälläisiä asioita välttämättä varoa toisin kuin oma yli 20v poikani, joka kyllä tietää kenet kannattaa kiertää kaumepaa ja minkälaisiin keskusteluihin ei kannata lähteä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, koska hyvinkin nuoret tekevät karmeita väkivallan tekoja.

    VastaaPoista