Tietoja minusta

Oma valokuva
Käsikirjoitus maallemuuttajasta tekeillä! Sinnikkäästi vielä muokkaan romaania. Kukaan ei huomaa mua -romaanin 2. painos ilmestyi 2011. Nettikirjakaupasta. Minulta saa kirjan. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

1.1.2011

Edith Södergran - ruotsiksi var så gud!

Edith kirjoitti tietämään kommentin ruotsin hyväksi tietämättä nykyisestä pakkokielikeskustelusta. Pidän ruotsin kielestä, mutta kaunokirjallisuus tuntuu työläältä, kun ei joka vivahdetta ymmärrä. Kun luen Edith Södergranin runoja, kaipaan ruotsin kielistä versiota, poljento toimii tuoreena, raikkaana. Edit eli vain 31-vuotiaaksi, ehti kokea rakkauden mieheen ja naiseen (1892 – 1923). Hagar Olsson rohkaisi kirjailijaa työssään ja oli ymmärtävä ystävä.


Dagen svalnar -runo on kuin äsken kirjoitettu:


Dagen svalnar mot kvällen...
Drick värmen ur min hand,
min hand har samma blod som våren.
Tag min hand, tag min vita arm,
tag mina smala axlars längtan...
Det vore underligt att känna,
en enda natt, en natt som denna,
ditt tunga huvud mot mitt bröst.


Saman runon neljäs osa toimii manifestina:


Du sökte en blomma
och fann en frukt.
Du sökte en källa
och fann ett hav.
Du sökte en kvinna
och fann en själ -
du är besviken.


Voipa olla että vuosisadan alussa vielä pohdittiin, onko naisella sielua!
Nuorena luin hartaasti kieltä ihaillen seuraavaa runoa, jossa on kuutamo ja tyhjyys.

Landet som icke är
Jag längtar till landet som icke är,
ty allting som är, är jag trött att begära.
Månen berättar mig i silverne runor
om landet som icke är.
Landet, där all vår önskan blir underbart
                        uppfylld,
landet, där alla våra kedjor falla,
landet, där vi svalka vår sargade panna
i månens dagg.
Mitt liv var en het villa.
Men ett har jag funnit och ett har jag
                        verkligen vunnit —
vägen till landet som icke är. 


Keuhkotauti veti nuoren naisen liian äkkiä varjoihin, etsimään maata jota ei ole. Modernismi voi olla virallinen nimitys, mutta jotain runoissa on hyvin pysyvää ja koskettavaa.


Vierge moderne

Jag är ingen kvinna. Jag är ett neutrum.
Jag är ett barn, en page och ett djärvt beslut,
jag är en skrattande strimma av en scharlakanssol...
--
jag är en ingångsskylt till nya paradis.
Jag är en flamma, sökande och käck,
jag är ett vatten, djupt men dristigt upp till knäna,
jag är eld och vatten i ärligt sammanhang på fria villkor...


Mielettömän freesiä kieltä. Vahvan naisen elämäntuskaa, olemassaolon oikeutuksen huutoa, kuoleman läheisyyden kastattamaa varmuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti