Tämä voisi tapahtua ennen kuin romaanini alkaa...

Rajalan yhtenäiskoulun pariovet aukesivat hiekkapihalle, jonne vesi oli uurtanut syviä jäätyneitä lammikoita. Meri suuntasi koululle varoen kaatumista. -Pitikin lupautua sijaiseksi, vaikka voisi nukkua lämpimässä sängyssä, hän mietti. Kevätväsymys iski totuttua aiemmin. Syksyllä täyttäisi 40 vuotta. Hän ei osannut rajata, mitä suorittaa välittömästi ja mitä jättää huomiseen, vuosi vuodelta työkuorma vaikutti lisääntyvän.

Luokanopettaja kiipesi uusitut portaat toisen kerrokseen opehuoneeseen, asetti talvikengät ja takin vakiopaikalleen täydessä naulakossa. Kahvi tuoksui. Äidinkielenopettaja Leila valitti että Meri myöhästeli ruokavalvonnasta luisevat posket väristen. Meri halusi tukkia korvansa naisen puhetulvalta. Leilan kanssa ei synkannut. Mari haukotteli ja nappasi vaniljakeksejä pölyisellä sohvalla. Kielenope Sirja kantoi kulunutta nahkalaukkua, kynsi lyhyttä punaista tukkaansa ja kertoi korjanneensa kokeita pitkälle yöhön. Meri nyökytteli ystävälle hajamielisenä ja keskittyi tuijottamaan kattolamppua, joiden kuvuissa killui kärpäsenraatoja.

Ei huvittanut mennä kahdeksannen luokan kässätunnille, kun ei tiennyt työvaiheesta. Ompelu sinänsä innosti. Olipa hän ollut turhan kiltti, kun rehtori oli etsinyt paikkaajaa Ellun sairastuttua yllättäen. Meriä tympäisi Leilan moittiva katse. Kevättalven höykytys oli kalvanut voimat virtaavan sulaveden tavoin. Hän asteli kiivaasti harmaata käytävää ja aloitti tomerasti ompelun ohjaamisen.

Kiistely ja nahina työpöytien ympärillä ärsytti. Työrauha vaati tiukkoja otteita, kun ei tuntenut oppilaita. Iso poika väljässä hupparissa tarrasi saksia pitelevän pojan olkäpäihin ja repi kaveria tuolilta. Meri seurasi riehumista ja puri huultaan. Miksei hän voinut pörrätä kärpäsenä kuumana kesäpäivänä heinikossa ojanpientareella?