Tietoja minusta

Oma kuva
Opettajana olen toiminut 1980-luvulta alkaen. Syksyllä 2018 voin keskittyä lukemiseen ja harrastaa muinaismuistojen katselua. Myös tekstin tuottaminen kiinnostaa. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

29.4.2018

Rock, rauha ja rakkaus

Rock-ope ja kouluyhteisö bändinä 


Nimitän itseäni rock-opettajaksi vaikken ole musafestareita kolunnut. ACDC, Bruce Springsteen, Eva Dahlgren, Juice Leskinen ja Eput on nähty livenä. Koen olevani sukupolvea, joka on saanut toteuttaa naisen roolia laajemmin kuin koskaan ennen Suomessa. Me 70-luvun ylioppilaat saimme matkustaa vapaasti Euroopassa Inter-Rail -kortilla ja opiskella miltei mitä vain opintolainan turvin. Itse opiskelin suomea ja kirjallisuutta ja luokanopettajaksi. Vieläpä pääsin väittelemaan tohtoriksi työn ohella.

     Kun kirjoitin väitöskirjaa opettajan ja oppilaan välisestä kasvatussuhteesta, pohdin opettajan työn yksinäistä vastuunottamista koulussa oma luokan hyväksi. Se on vuosikymmenien kuluessa muuttunut, mutta edelleen opettaja on konkreettisesti välillä liian yksin. Olin Tampereen kesäyliopistossa kouluttamassa opettajille tiimityöskentelyä. Kiitos ideoista tutkija Helena Rajakaltio ja rehtori Jari Andersson. Olen ollut iloinen kun koulun kasvatusammattilaiset ovat tehneet arvokasta työtään - kuraattori, erityisopettaja ja ohjaajat ja rehtori. Jopa siistijät ja keittiön väki kasvattavat oppilaita open ohella. Minä olen myös iloinnut museoiden kanssa tehdyst yhteistyöstä #vapriikki. #tampere filharmonia. Myös Messukylän seurakunta on antanut askelmerkkejä työhöni. Älkää ihmiset unohtako kertoa kristinuskon alkeita kaikille Pohjolan asukeille (historiassa tärkeä vaihe).
   
    Me näemme kouluyhteisön ongelmat: on kirkuvia lapsia, joilla on hankala olo ja itku ja parku. On villiä juoksua ja jatkuvia riidan selvittelyjä. Monikulttuurisuus on välillä väärinkäsityksiä ja välillä kaveruutta parhaimmillaan. On opettajalla kiire välitunnille ja poikkeuspäivän järjestelyihin. Vastuu painaa koko ajan ja pitää muistaa kaikki lukemattomat velvollisuudet. Opettajille ei pidä koko ajan lisätä pikkuisia uusia tehtäviä. Jostain on luovuttava myös - aika ei riitä ihan koko maailman silpputehtäviin.  Ei lisää monimutkaisia lomakkeita. Lyhyestä virsi kaunis!
     Pitää oppia tietotekniikka ja huomata miten teknologia toimiessaan helpottaa arkea. Vanheneva teho-opettaja unohtaa tietotekniikan jipot, vaikka olisi juuri käynyt kurssin. Onneksi olen saanut kysyä apua nuoremmilta opettajilta. Perusasiat vanhenevan open päässä kyllä kirkastuvat - lapsen kohtaaminen on koulun tärkein tehtävä. Kuuntele lasta! Huomaa lapsi ja nuori. Moikkaa ja ole arvostava.

    Hienoa on ollut se, että opettaja saa kertoa tietoa ja opettaa vaikka virkkaamista ja nokkahuilua ja ohjata tiedon lähteille kiinnostuneille ja kuunteleville lapsille. Kuulostaa aika perinteiseltä. Mutta vuosikymmenet ovat opettaneet arvostamaan työrauhaa ja sitä kaipaa myös lapsi jos haluaa kunnolla keskittyä. Lapset tuovat kyllä maailman ihmeet ja tärkeä asiat luokkaan, jos opettaja antaa tilaa ideoille. Kysy lapselta mitä tietokonepelejä pelaat! Sieltä tulvii tietoa - jopa itsetuhoon kehoittavat pelit tunnetaan 9-vuotiaana.
     Tyylikäs fiilis tulee myös oppilaiden vapaista työhetkistä, jolloin he työskentelevat yhdessä ja juttelevat tehtävistään ja suunnittelevat töitään. Meillä on niin taitavia lapsia ja uteliaisuus vie heitä eteen päin.

   Sitten kun lapsilla on hankalaa ja sosiaalinen yhteispeli ei suju on tärkeää saada opettajien yhteistyö tueksi. Toki yhteistyö saa olla taustalla jatkuvasti. Jopa lukujärjestys tehdään nykyisin yhteisen ajattelun mukaan. Meidän ikäluokan työjärjestys ja meidän projektit - kuulostaa tosi hyvältä.


   Minulla on nyt viimeinen kevät koulussa luokanopettajana. Sain kutsun koululle lähtijäisiltaan. Luulin, että paikalla on kuusi innokasta opea. No siellä olikin suurin osa yhteäiskoulun opettajista ja henkilökunnasta. Oli laadittu Kauksupöly-peli ja oli oikeasti hauska tilavarauspeli, jossa me 4 lähtevää opettajaa saimme tehdä hassuja tehtäviä  ja olla mukana iloisissa ryhmissä. Tämä oli niin odottamaton määrä opettajakaverien ja henkilökunnan kekseliäisyyttä. Toivon että tulevaisuudessa voimme sanoa, että opettajakunta kattaa myös ohjaajat, jotka ovat oleellinen osa työyhteisöämme.

    Kysyin professori Eira Korpiselta, onko työyhteisön kannustavuutta tutkittu kasvatustieteessä. Hän olisi sitä mieltä ettei sitä ole juuri tutkittu. Ainakin meidän Kaukajärven talossa ihmiset ovat lähtiessään kehuneet talon ilmapiiriä ja pysyväkin henkilökunta ja opet tykkäävät olla töissä talossa. '


    Aina jotain korjattavaa on. Tilat ovat todella taynnä ja liikenevää lisähuonetta saa etsiä. Minä toivon, että pihalla olisi puhtaita ja siistejä parakkeja, jotta talo saisi väljyyttä. Aika näyttää tuleeko taloon lisää kerroksia. Remonttia tehdään koko ajan  koulurakennuksessa ja se on hieno juttu. Itse en ole kärsinyt ilman epäpuhtauksista talossa.

   Olen kohdannut hyviä pomoja. Pekka Pyykkönen oli inhimillinen ja hyvää fiilistä luova ison talon rehtori. Musiikki ja urheilu saivat miehen silmät loistamaan. Nykyinen rehtori Päivi Ikola on rohkaissut innovoimaan ja unohtamaan liian muutosvastarinnan, joka saa opettajan varomaan kokelua. Tietysti mielessä on ekan virkani koti, Hakalan koulu, jossa Timo Pässilä näytti että koulun voi uudistaa puhumalla opekokouksissa uudistuksista arkisesti ja vallankumouksellisesti. Yhteistyötä uudella tavalla pitää tehdä, jotta siitä tulee toimivaa arkea.


    Kiitos kaikille johtajille ja uskomattomille työkavereille ja henkilökunnan edustajille. Siistijät ovat aina kuunnelleet mun juttuja ja ohjaajien kanssa on syntynyt kaveruussuhteita.On opettajissa myös suurta inhimillisyyttä ja sydämen sivsitystä!  Ehkä henkilön rockprosentti on se mikä merkitsee eniten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti