Tietoja minusta

Oma valokuva
Opettajana olen toiminut 1980-luvulta alkaen. Syksyllä 2018 voin keskittyä lukemiseen ja harrastaa muinaismuistojen katselua. Myös tekstin tuottaminen kiinnostaa. Kirjoitin v. 2004 väitöskirjan Opettajan ja oppilaan kohtaaminen. Novelleja julkaistu kokelmissa. http://helenaho.wordpress.com/ in English

18.6.2018

Keskiajan kylä Eurassa ja viikingit

     Serkkuni kanssa olemme kotoisin Eurasta. Se on pitkä tarina. On tietysti muukin suku sukua samaan suuntaan. Kävimme jo keväällä Euran Nauravassa Lohikäärmeessä. Nyt oli vuoro etsiä Mannilan kylä ja keski-ajan elävoittäjien piha. Mutkikas tie vei meidät Pyhäjärven rantaan - toisella rannalla on Säkylä. Heinä oli niitetty ja paikalla oli pysyviä vanhan näköisiä rakennuksia ja viikinkien valkeita telttoja.

Kalle Haapala (Drakmakare) on seppä, joka tekee viikinki- ja fantasia-aiheisia koruja. Lohikäärme on hänen käyntikortissaan. Korujen tunnelma on karun kaunis ja mukavan rouhea. Messinkisormus tarttui mukaani. 

Toinenkin koru lähti mukaani. Riikka Palonen (Brunnila) tekee koruja ainakin  lehmän sarvista, hirven luista ja simpukoista. Ihastuin valkoisiin korvakoruihin, joiden materiaali on Köyliön metsästä löytynyt hirven valkoinen luu. 

Seuraavaksi katselimme taitavaa veistämistä. Juttu kulki uskonnossa ja muinaisessa uskossa. Kotoisa tunnelma kutsui istumaan ja kotiutumaan pikkukylään.




Tämä nuori mies opetti, missä pitää veistää isoa puukalikkaa. Hän kertoi että hajareisin veistettäessä on vaara osua omaan jalkaan. Sivussa oli turvallisempi veistää. Puukot näyttivät upeilta.

 Juttu kulki muinaisen kylän lapsiin, joita kuulemma vähän kukakin teki vaimojen kanssa. Mies saattoi olla kaksi vuottakin reissussa kauppapaikoilla toisessa maassa. Perhe kasvoi. Pimeässä savutuvassa asuttiin ja lähekkäin oli lämpimämpi. 

Vieläkään en tiedä, millä luonnon aineilla lankoja voi värjätä. Koivu ja nokkonen jäivät mieleen ja tulos oli kellertävä. Kaikki nämä lankojen sävyt ovat hyvin yhteensopivia. Pitää miettiä käsityö ja hankkia langat vasta sitten. Ehkä oma pirtanauha on seuraava käsityö - vaatimaton, mutta mulle haaste.

Kallot toivat jälleen mieleen muinaisen uskonnon. Pitää tutustua uskoon, joka sääteli elämää luonnon keskellä. Minulle on vielä epäselvää, oliko muinaisuskonto pelkoon perustuvaa ja jotenkin rajoittava sääntöineen ja loitsuineen vai toiko se kaikki toiminta turvallisuutta. Kalevalan hahmojen yhteys muinaisiin  jumaliin kiinnostaa.

Tämä yllä oleva kuva kertoo riidasta suomalaisen kyläläisen ja viikingin välillä. Mies esitteli Novgorodista saamaansa kolikkoa, jonka ilkeä viikinki viskaisi metsään. Miehen raskaana oleva vaimo olisi saanut kolikon kaulaketjuunsa koristeeksi ja tarvittaessa maksuvälineeksi.





Saimme nähdä Ulvilan Kaartin esittämiä taistelunäytöksiä. Vastakkain oli haarniskoituja ja nahkaan puettuja miehiä, joilla oli erilaisia varusteita. Toisilla kypärä oli päässä ja toiset taistelivat pystypäin. Miekat olivat terästä, mutta tylppiä. Serkkuni huomasi, että joku manaili ihan tosissaan - kai tuollaisessa taistelussa tulee osumiakin, jotka sattuvat. Puukko kuului olla jokaisella miehellä ja naisella, sillä muuten hän joutui toisten orjaksi.

Osa tapahtuman katsojistakinn oli pukeutunut muinaispukuihin tai kansallispukuihin. Harrastajat tekevät itse pukuja. Onhan niitä myös netissäkin myynnissä.

Tämän metalliasun alla oli monta kerrosta kangasta. Tuli mieleen että hänen yllään oli alusmekko, mutta en osaa sanoa tarkalleen.


Tapahtuma kesti kaksi päivää ja historian harrastajista osan nukkui teltoissa ja lapsilla oli kivaa peutata lammastaljojen päällä lämpimässä teltassa päivällä.

Tulta ei saanut sytyttää kuivuuden vuoksi ja siksi herneleipä oli tehty muuaalla ja saimme maistaa palasia. Lapset leikkivät käpylehmillä - kuinkas muuten.



Valkeissa teltoissa asuivat viikingit perheineen. Tarvekalut kulkivat puuarkuissa.

 Kuumana kesäpäivänä perheet etsivät suojaa. Tuopista hörpittiin vettä. Tarinoissa olut oli soturin juoma - ehkä nykyisinkin - en kysynyt.

Nuori äiti kantoi lasta liinassa vatsan ja rinnan päällä. Lapsi kulki oivallisesti äidin lähellä. Itse olisin ehkä tuskastunut tuollaiseen vauvapussiin. Lapsi oli lähes vuoden ikäinen. Kyllä kevytrattaat ovat aika mukava uutuus.

Tässä tehdään lautanauhaa. Erinomainen pieni laite. Taisivat olla entisajan ihmiset erittäin taitavia omissa puuhissaan. Ja vielä kauneuttakin saatiin aikaan vaatimattomilla keinoilla. 

Langan värjääminen sotkee vyyhden, joten se pitää vyyhtiä uudelleen. Tänä keväänä ei ole voitu värjätä lankoja, kun ei ole saanut tehdä avotulta, joka liittyy kasviväreillä värjäämiseen.

Seuraavalla kerralla minä ehkä jo koitan povata korteista kohtaloita. Jos uskallan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti