Kesäkirjoja puutarhassa

Tunnit

Michael Cunnighamin Tunnit (2000, julkaistu 1998) tarjoaa virkistävän kirjallisen kylvyn soljuvaan kieleen, joka ei missään vaiheessa unohda lukijaa. Kaunis kieli tarjoaa vivahteita, kuvailee herkästi mielenliikkeitä, ailahtelee, kertoo juuri siitä mitä elämässä on: sivumerkityksiä, monimerkityksissyyttä, oletuksia.

Huorasatu

Laura Gustafsson räväyttää Huorasatu-teoksella (2011) antiikin jumalatteren sarjafilmihahmoksi ja kuvailee huoruuden arkea, lihan löyhkää. Tyylilaji ei ehkä uppoa. Kielellisesti notkeaa, leikkittelevää, taitavaa. Meikäläiselle tosikolle tämä satu ei nappaa.

Villipalmut

William Faulknerin Villipalmut (Amerikassa julkaistu 1939) pulppuaa Louisianan tulvassa, Missisippi vierii yli äyräiden ja kuvaus on äärimmäisen tilanteen kutkuttavaa filmiä, vettä on liikaa, käärmeitä liikaa, rakkautta ilman rahoja -kokeilu on koukuttava. Alex Matsonin käännös on v. 1976.
Olen palannut tähän kirjaan New Orleansin ja Amerikan etelän maiseman vuoksi, kuvaus on jäänyt vuosiksi mieleeni.
Kirjassa kulkee kaksi tarinaa, jotka on kuvattu intensiivisesti ja tarinoiden käänteet ovat uskomattomia, yllättäviä. Vanki, joka lipuu ja taistelee tulvassa sattumanvaraisen naisen kanssa, on yhtä luonnon kanssa, taipunut vankeuteensa pyrkimättä pakoon. Veneessä pelastuva raskaana oleva nainen on hänkin kärsivä ja sitkeä sankari. Rinnalla kulkeva ehdottoman rakkauden kuvaus on satuttava. Suuri tunne vaatii luopumaan kaikesta omaisuudesta, yhteisöistä, edes lapsi ei saa tulla sitomaan rakastavaisia taloudelliseen turvan etsintään.
Romaani on kielellisesti haastava, vyöryvä kuin luonnonmullistus.

 Ainoat todelliset asiat

Merete Mazzarellan Ainoat todelliset asiat: Vuosi elämästä (suomentanut Raija Rintamäki, 2012) oli luettava kuin dekkari - vauhdilla. Kirjassa mielytti analyyttinen tiedon pohdiskelu, asioiden yhdistely ja kirjailijan oman elämän minimaalinen kuvailu. Oman elämän asioita ei kaunisteltu, vaan ne kerrottiin sellaisenaan kuin matkakertomuksena. Vanhenemisen kokeminen on ollut tabu, mutta kirjallisuuden tutkija raottaa salaisuutta.

Railo

Virpi Hämeen-Anttilan Perijät (2006) oli pitkään kesämökin hyllyssä. Hämmästyin, kun luin sen ja se imaisi kuin Hella Wuolijoen tarinat. Railo (2011) kiinnosti lähinnä kirjailijan vuoksi. Kirjan alku vaikuttaa perustellisesti pohditulta perhetarinalta, joissa henkilöihin on saatu sisältöä. Saa nähdä viekö tarina mukanaan. Kesälomalla on upeaa sukeltaa erilaisiin kirjoihin ja kokeilla kylvyn maittavuutta!

Kiitos kirjastovirkailijoille, kun jaksatte palvella helteelläkin!

Ope huomaa! Verinaarmut ja hylätty lapsi.

Kuuntelin kokeneen opettajakollegan juttuja pääkaupunkiseudun kiivaasta elämästä. Pieni lapsi tulee kouluun milloin sattuu perhe muistamaan, että lapsella on  aikataulu. Lapsi haetaan koulusta, jos vanhemmat haluavat mennä shoppailemaan tai Linnanmäelle. Joku vanhempi ei piittaa ekaluokkalaisen lukujärjestyksestä ja väheksyy koulun sääntöjä.

Miten ihmeessä lapsi oppii noudattamaan aikatauluja elämässään, jos perhe ei niitä kunnioita?

Hurjimmissa tarinoissa kollega (nimettömästi tietysti) kertoi pahoinpidellystä lapsesta. Aikuisella voi olla omat huimat puumavuodet ja harrikat ja lapsi on taakka.

Kuuntelimme parin kollegan kanssa ja huokailimme pääkaupunkiseudun kiihkeää rytmiä, kiirettä työelämässä tai sekavaa työttömyystilannetta perheissä.

Opettajilla on vaitiolovelvollisuus. Mutta onneksi heillä on oikeus kuunnella lasta. Opettaja tai terveydenhoitaja tai kuka vain koulun henkilökunnasta voi olla se joka huomaa lapsen hädän, on aikuinen lapselle.

Sinä tai minä voimme olla se reilu aikuinen, joka osoittaa lapselle, että sä olet ihan ok, sua ei saa kohdella huonosti.

Kirjoitin romaanin "Kukaan ei huomaa mua" pääasiassa opettajan näkökulmasta ja uupumisesta. Ehkäpä mun pitäisi kirjoittaa lapsen uupumisesta omaan huonoon kotiinsa. Lapsen oikeuksiin kuuluu, että hänet huomataan ja häntä puolustetaan.

Haaveeni olisi keskittyä opettamaan matematiikkaa lapsille, joille se ei suju. Oppiminen ehkäisee syrjään jäämistä ja surkeuden tunnetta. En kaipaa ison ryhmän melua ja hälinää.

Kokenut kollega sanoi vielä, että parhaiten opetus sujuu, kun opettajan lisäksi on kaksi muuta aikuista huomioimassa ja auttamassa lapsia. Tulevaisuuden ihannekoulussa on riittävästi aikuisia, auttavia käsiä, huomiota, hoivaa.

Niitä lapsia kannattaa auttaa pieninä, sillä heistä kasvaa yhteiskunta.


Kollega sanoi, että hän kertoo, että hänellä on keinoja auttaa ja sanoja lapselle. Eläköön idealismi ja kokemus!

YNP - talven ylistys

YNP

        Ympäristöajattelu, luonnonsuojeluasenne, oman ympäristösuhteen syntyminen. Maailma pelastuu. Minä sanon teille kaupunkien asukkaat, viettäkää talvi meren rannalla, katsokaa kalliokumpuja  jäätyneen ikkunan läpi. Tuntekaa tuuli, hyytävä kylmyys, räntäsadepäivän leuto sää, niskaan liimaantuvat hiutaleet. Jos te ette ole paenneet tavaratalokeitaaseen, sileille Keski-Euroopan suurkaupunkien kaduille, kuumiin kerrostaloihin, olette pesunkestäviä suomipandoja. Suomalainen osaa kerrospukeutua viimaan, kosteaan talvikeliin, suojata varpaat jäätymiseltä, sulattaa veden lumesta, keittää jäkäläsoppaa.

Tämä teksti liittyy Jannan tarinaan, jonka kuvittelin päättyvän jo marraskuun
pimeisiin Rauman kalliorannalle. Ehkä kuitenkin muokkaan romaania siten, että talvi saapuu aurinkoenergialla valaistulle mökille. Janna lämmittää kaakeliuunilla ja pärjää, vaikka kaivo jäätyy. Pesee pyykit jääähilevedessä.
Pitääköhän nuoren naisen välillä paeta Tampereelle äidin luo?

On hauska kuvitella talviviimaa heleässä juhannustunnelmassa. Kestämme viileyden vain siksi, kun tiedämme, että odottamatta lauhkea sää hurmaa meidät.

Käsikirjoituksen muokkaus vaatii hyväkuntoisia ranteita. Metsätyöt vahvistavat lihaksia ja liikunnan avulla aivotyöhön saa uutta puhtia.

YNP eli Yksinäisen naisen puutarha

Romaanin kokonaisuus on valmistunut. Nyt tutkin sana sanalta kirjoitusvirheet ja haarukoin tylsät ilmaukset ja tehottomat lauseet. Tutkin vielä lukujen lopussa olevia YNP eli Yksinäisen naisen puutarha -blogeja ja katson eteneekö niiden dramaturgia.

Seuraavaksi janoan kriitikkojen ääniä ja tiukkoja näpäytyksiä - kaipaan, vaikka olenkin huono ottamaan vastaan kritiikkiä. Uskon oppivani/haluan oppia koko ajan lisää - tahdon kriittisiä sanoja. "Ihan kiva" ei vie tekstiä parempaan suuntaan.

Rauman murre? Tampereen murre? Olen turkulainen, joten on kyseltävä Ulla-tädiltä ja Marjo-opelta, miten murretta kirjoitetaan. Toki en pyrikään kirjoittamaan sitä oikein, vain luomaan illusion murteesta. Rauman murre on raskasta luettavaa - esim Uusraum Raumangiäline ekstra-aviis 2012 on luettava ääneen, jotta ymmärtää. Murteen kuuntelu on hauskaa.

Aurinkoenergia? Viihderomaanissa voi heitellä ekoajatuksia. Tästä ei tullut ekotestamenttiani. Mielessä lilluu ajatus metsäihmisistä - ikimetsän ystävät ja talousmetsän puolustajat (tulevia tarinoita). Myönnän, että yhteen romaaniin ei kannata tunkea liikaa tavaraa.
Luontokoulu? Olen karrikoinut. Pitääpä vielä kysyä luontokoulun opettajan näkemyksiä.

Ihmiskuvaus? On tehtävä havaintoja. Laitan muistiin, miten kukakin rapsuttaa nenäänsä ja seisoo, heilauttaa hiuksiaan, puhuu puhelimeen kadulla ja ilmaisee tunteitaan. Imen itseeni erilaisia olemassaolon tapoja. Kuuntelen - opelle helppoa? Löysin Espanjasta aiva ihanan hahmon - ja häet piti karsia pois tarinasta. Oih.

Luonnon ja maiseman kuvaus? On ollut upeaa saada katsella kevättä ja tehdä havaintoja tänä vuonna vapaalla. Nyt rajasin romaanin ajaksi kesästa syksyn synkimpään hetkeen marraskuulle.Toivon, että jännite kestää ja lukija jaksaa kiinnostua henkilöiden vaiheista.

Mökillä asumisen ihanuus? Torpassa viihtyy ken luontoa tykkää seurata ja nauttii keskittymisestä lomailuun ja pikkupuuhailuun. Huomasin kirjoittaessani, että maalla yhteisö on tärkeä ja päähenkilö liittyy kyläyhteisöönsä.

Kylämäpihlajan majakkasaari

Enrgiaa auringosta

Majakkasaaren muotoja

Kiitokset läheisille, jotka ovat tukeneet tätä kirjoitusprosessia. Työn tiukin vaihe on kriittinen korjailu. Vielä kun löytäisin kustanjan! Etsiminen alkaa.

"Voin vuori-ilmaa pulloon laittaa tai vettä Atlannin"

Tutkinto ei tuntunut enää palkitsevalta, kun olin sen saavuttanut. Opiskelin vuosikymmeniä näyttääkseni suvulle, että pärjään. Päätin vihdoin, että urakoin itseäni varten.

Iloitsen, että opiskelut kruunasi väitöskirja. Nousin vuorelle havaitakseni, että edessä häämöttää aamu-usvassa yhä houkuttelevampia huippuja, joille kömpiä. Jäisinkö ylängölle havittelemaan kunnianhimoisia tavoitteita?

Nielen sen, etten kiipeä vuorelle. Hengitän nauttien vuori-ilmaa ja alamaan kosteutta. Katson mahdollisia maailmoja. Kaikkea ei tarvitse kokea, jokaiseen myrskyyn en ryntää.

Hector: Mandoliinimies

Into

Vaaditaanko uuteen alkuun tämä tyhjyys? Nämä kuraiset polut eivät vie minua minnekään. Syvenee tietoisuus omista teistä.

Valkoiset omenapuut katsovat pitkään, kumartavat päänsä ja nurmikko on pian hunnutettu.
Viestit intohimosta koputtavat kuin tikat olkapäilläni: etkö tee valintojasi innon perusteella? Oletko homekorva?

Minä tiedän kerääväni kyhmyräisten omenapuiden hedelmiä kellastuvien ruohojen märästä sylistä.
Aavistan jo uuden kevään. Silloin laulan suvivirttä samalla tavalla kuin muutkin opettajat.

Silti päässä humisee tyhjyys.
Olenko jo valinnan tehnyt?

Ihannekoulu, unelmatyö?

Vuorotteluvapaan kääntyessä kohti loppuaan ei ole aika itkeä. Vapaata on vielä kolmisen viikkoa ja sitten alkaa kesäloma.

Millainen olisi unelmieni työpaikka? Voiko jonkun unelma olla työ? Eikö työtä tehdä vain rahan takia? Unelmat ovat hattaraa. Unelmien varassa tehdään valintoja tulevaisuuden varalle. Minun kuuluisi jo elää tässä ja nyt. Unelmakouluako tässä vielä kaipaisin?

Raha ratkaisee. Voisiko elämää yksinkertaistaa? Kirjoitusasuni on mökillä 20 vuotta vanha svetari, paikatut housut ja reikäiset kesäkengät. Kampaajalla on tullut vapaan aikana käytyä - ylellisesti. Viihdyn joskus tärkättynä juhlatamineissa, mutta arkipukeutuminen ei rahaa paljoa vaadi. On helppoa on puhua köyhäilystä, kun koti ja mökki on jo maksettu, velkaa ei ole autosta.

Vuorotteluvapaalla aamut ovat venyneet netin äärellä kirjoittaessa ja valokuvia tutkiessa. Päiviin liittyy fyysistä työtä. Tänään putsasin merituulessa rännit, jotta saisin sateella siistiä sadevettä saunaan ja tiskaamiseen. Matkusteltu on, ja kavereita moikattu ihan face to face.

Meri työntää vaahtopäitä lahden leveydeltä. Tässä ympäristössä ihannetyöpaikan hahmottelu tökkii. Ensimmäisenä koulu tuo mieleeni lukemattomat kontaktit. Olen jopa puolustanut laajaa yhtenäiskoulua, mutta tosi on, että suuressa yhteisössä kohtaamisia on runsaasti. Osaan oppilaiden tekemisistä pitää puuttua ja antaa lapsille ja teineille kieltoja, ohjeita, ja hoitaa riitoja.

Isossa koulussa on hauskaa se, että kaikkea ei tarvitse opettaa, vaan saa valita mieluisia tehtäviä. Ehkä eniten karheutta ajatuksiin tuo se, että työssä on paljon rutiineja - ne ovat tarpeen lapsille, jotta elämä sujuisi. Mutta aikuiselle on turhauttavaa toistaa samaa lausetta vuosia.

Ihanteellinen opetustilanne olisi matematiikan tukiopetusta. Pienten lasten kanssa on hauska etsiä matematiikan solmukohtia ja kokea oppimisen nostavaa vaikutusta. Uusi tärkeä asia loksahtaa paikalleen lapsen päässä kuin tiiliskivi rakennuksen perustassa.

Minun ihannekoulussani lapsi saisi aikaa oppia, ja aikuinen ehtisi pysähtyä lapsen vierelle juttelemaan, opettamaan yksilöllisesti.

Miten unelmakoulussa opettaja jaksaisi tehdä työtä? Tehtaassa töitä vaihdetaan, jotta työntekijä ei puudu yksitoikkoisuuteen. Koulussa opettaja voi kivettyä liikaan virikkeisyyteen. Liikaa asioita tapahtuu - niihin pitäisi puuttua ja hoitaa kuntoon. Jatkuva riittämättömyys puuduttaa ja johtaa kyynisyyteen.

Auttaako jatko-opiskelu opettajaa jaksamaan?  Opettaja ei ole sen kummempi tietotyöläinen kuin muutkaan nyky-yhteiskunnan teoreettisesti koulutetut asiantuntijat. Opettajalla on koko ajan tarkkaavainen lapsiyleisö tai nuorison kriittinen katse edessään. Opetus on fyysistä tilanteen hallintaa. Pitää  opiskella työvälineinen käyttöä (tietotekniikka) ja erityisoppilaan vaatimia uusia valmiuksia (psykologia, lääketiede). Ryhmähallintaa on syytä opiskella, jos se ei suju vaivattomasti. Omien oppiaineiden uutuuksia pitää tutkia. Omaa fysiikkaa pitää myös hoitaa ja treenata liikunnalla. Metsurintyö on tehokasta treeniä.

En ymmärrä, miksi kouluteema kuulostaa korvissani niin nähdyltä. Olen jo monta kertaa kokenut innostumisen. Koulutustilanteiden jälkeen olen halunnut uudistaa opetustani.

Ehkä unelmana on jaksaminen työyhteisössä. Jaksan istua kokouksissa keskittyneenä oleelliseen hermostumatta siitä, että koulua yhä vain kehitetään. Pitäähän uusien vireiden sukupolvienkin saada kehittää kehittämisen palosta.

Unelma. Jokin kohottaa minua näkemään pienten ihmisen seuran virkistävyyden. Voin luvata, että karsin turhaa pois. Selviän vähemmällä. Selviän päivistä.

Minua lähellä on tie, joka jatkuu jonnekin varjoisana, valoisana. Minä en ole pyhiinvaeltaja. Olen paikalleni jäävä ope. Roling stone.

Kuvan otti Arno.